aarno karimo kohtalon kolmas hetki – Suomen ja Venäjän sota vv. 1967-1968 (1926)

aarno karimo kohtalon kolmas hetki – Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, minun käteni väkisinkin ohjautui hyllyssä kirjaan, johon olin aina suhtautunut hieman ristiriitaisin tuntein.

Sen kirjoittaja on aikanaan hyvin tunnettu kulttuurihenkilö Aarno Karimo (1906 – 1952), jonka poliittiset näkemykset ovat minusta aina olleet vastenmieliset. Toisaalta kirjan teknologiavisiot Karimon itse piirtämine kuvineen ovat viihdyttäviä. Ja nyt Ukrainan sodan kesänä yllättäen osa hänen näkemyksistäänkin tuntuu ikään kuin tulleen käytännön tasolla perustelluiksi.

Karimon ja hänen aateveljiensä 1900 -luvun alkuvuosikymmeninä tuntema syvä epäluottamus Venäjää ja venäläisiä kohtaan oli vahvasti rasistinen. Muuta ei voi odottaa, sillä Karimo oli aikansa lapsi.

Että Karimon ryssäviha kohdistui venäläisiin rotuna, oli miltei itsestään selvää, sillä 1900 -luvun alun porvarillisen sivistyneistön piirissä kukkivat vahvana vulgaaridarwinistiset ajatukset perinnöllisyyden merkityksestä kansakuntien elämässä. Yhteiskunnallisia näkemyksiä ja ilmiöitä ei ymmärretty itseään toisintavina viitekehyksinä, rakenteina ja toimintoina, jotka omaksutaan, ei peritä geeneissä. Vuoden 2022 tuoman ymmärryksen pohjalta voisi sanoa, että Karimo ehkä oli oikeassa venäläisistä, mutta väärästä syystä.

Olen monesti eri yhteyksissä miettinyt, kumpi on ansiokkaampaa: olla oikeassa väärin perustein vai väärässä ansiokkaan analyysin jälkeen. Teoreettisissa kysymyksissä olisin taipuvainen arvostamaan enemmän jälkimmäisen tyypin ajattelijaa, mutta koskessa ykköstyypin erehtyjän veneessä olisi turvallisempi olla. Miltei koko Eurooppa teki kakkostyypin virheen Venäjän kanssa viime vuosikymmeninä: luotettiin toimijaan, joka selän takana koko ajan kiehui kateudesta ja katkeruudesta ja valmisteli petosta. Jos Aarnio Karimo olisi elossa, hänellä olisi kaikki syy sanoa: minähän varoitin teitä.

Sillä Karimon kirja on tieten tehty profetia. Se yrittää vakuuttaa lukijan siitä, että jos Venäjälle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Ja se vie sen rumasti, julmasti, petollisesti. Niinpä, vaikka Karimon kirja onkin muodoltaan teknoutopia, se on vielä enemmän poliittinen pamfletti, jonka ytimenä on usko venäläisten epäluotettavuuteen, epärehellisyyteen, ahneuteen, julmuuteen ja kyltymättömään haluun hamuta lisää vaikka entisistäkään omistuksista ei pidetä huolta.

Tänäänkin Venäjällä on maailman suurin reservi käyttämättömiä luonnonvaroja, mutta se ei riitä, kun maan hallitsija näkee itsensä uutena tsaarina ja kansa on vastaanottavainen Venäjän kuviteltua mennyttä suuruutta haikaileville puheille ja ajatukselle, että Venäjän sisäsyntyinen kurjuus selittyy sillä, että Venäjää koko ajan jotenkin sorretaan.

Totuus kuitenkin on, että Putinia ei ole koskaan kiinnostanut kehittämisen ikävystyttävä pitkäjänteinen työ, sillä hänen kykynsä eivät riitä siihen. Häntä houkuttaa vain raaka ja miehekäs kunnia. Sellaiset ovat arvot Venäjällä tänään. Ja juuri sellaisena Venäjä näyttäytyy Karimon kirjassa Kohtalon kolmas hetki. Ei sinä rakentavaa kaupallista, tieteellis-teknistä ja kulttuuriyhteistyötä tekevänä kumppanina, jollaisena se on viime vuosikymmeninä Euroopassa haluttu nähdä ja on nähty. Sillä ihminen yleensä näkee mitä haluaa. Niinkuin punahilkka näki kyllä suden suuret karvaiset jalat, korvat ja kädet, mutta otti todesta sen selitykset kunnes peto itse paljasti itsensä.

Kun Karimo kuvaa Venäjän sodankäyntitapaa kurittomuuksineen, julmuuksineen ja epärehellisyyksineen, on kuin hän olisi seurannut viime kuukausien uutisia Ukrainasta. Kaikki tuntuu niin tutulta. Kuitenkin Karimon käsitys Venäjästä perustuu aikaisempien vuosisatojen historiaan – tai oikeastaan sen tiettyyn tulkintaan, vanha vainolainen -ajatukseen. Sen pontimena oli katkeruus Ruotsi-Suomen ja tsaarin-Venäjän ikiaikaisten rajasotien vuoksi, joissa julmuuksia varmasti tehtiin niin kuin sodissa on ollut tapana.

Kuitenkin esimerkiksi Suomen sodassa 1808-1809 Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenin johtama Venäjän armeija oli varsin kurinalainen eikä sen julmempi kuin muutkaan sen ajan armeijat. Julmuuksia varmasti tehtiin niin kuin jokaisessa sodassa, mutta ne eivät olleet armeijan tavoite eikä johtajan yllyttämä toimintamalli niin kuin nyt putinazien armeijalla näyttää olevan. Paljon riippuu johtajasta ja siitä tarinasta, jota hän uskoo elävänsä ja jota hän syöttää kansalleen. Karimolle syynä Venäjän hillittömyyksiin myös vuonna 2022 kuitenkin epäilemättä olisi kansanluonne, synkänraaka syvä venäläisyys, joka ei poistu, sillä se on geeneissä.

Venäjän kansalla on nyt historiallinen mahdollisuus osoittaa, että Aarno Karimon kaltaiset ajattelijat ovat väärässä ja että luonnevikainen, sivistymätön, raaka johtaja vain on loitsinut osan sinänsä sivistyneestä kansasta, ja loput tuntevat itsensä avuttomiksi tilanteessa. Toistaiseksi ei tosin ole näyttänyt siltä, että Venäjällä olisi kovin laajasti tartuttu tähän tilaisuuteen uudistaa vanhaa käsitystä heistä.

Teknologian kehityksestä ja sen filosofiasta kiinnostuneelle Karimon teknologiavisiot ovat samalla tavoin mielenkiintoisia kuin vaikkapa Jules Vernen. Vernen kertomusten tavoin ne myös kertovat siitä, miten vaikea on ennakoida teknologioita, kun tiede kehittyy nopeasti.

Karimon kirja on monella tapaa naiivi kerronnaltaan, mutta juuri tässä historiallisessa hetkessä siinä on paljon ajattelemisen ituja sille, joka haluaa pohdiskella Suomea ja Venäjää ja niiden asentoa toisiinsa nähden ennen, nyt ja tulevaisuudessa, ja historian kulkua yleisemminkin.

Jos joku nyt kirjoittaisi kirjan Venäjän suhteista naapureihinsa 96 vuoden kuluttua vuonna 2118, osuisiko hän yhtä oikeaan kuin Karimo, ja millä hän perustelisi näkemystään? Entä millaisen tulevaisuuden sinä kuvittelisit?

Miten seuraan helpoimmin tätä blogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/

( aarno karimo kohtalon kolmas hetki lukuvinkki hypnozoneblogi )

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *