carl jung synchronicity – Kuuluisan itävaltalaisen psykologin Carl Jungin (1875 – 1961) yksi erikoisimmista kirjoista on pieni teos Synchronicity, jota ei tietääkseni ole koskaan suomennettu. Se on paitsi jännittävä, myös älyllisesti haastava. Lisäksi se on niin kerettiläinen, että se jo toimii suositteluna niille, joita kaikenlainen vääräoppisuus kiinnostaa.

Tarinan alku on toissa vuosisadanvaihteen Wienissä. Jung kuunteli erään potilaansa kertomusta unesta, jossa keskeisessä roolissa esiintyi egyptiläisessä mytologiassa tärkeä kultakuoriainen, scarabee. Ja juuri samalla hetkellä Jungin työhuoneen ikkunaan lensi rapistelemaan eurooppalainen kultakuoriainen, joka on scarabeeta eniten muistuttava otus Keski-Euroopan leveysasteilla. Koskaan ennen ei kultakuoriainen ollut lennähtänyt Jungin ikkunalle eikä se tehnyt sitä hänen elämänsä aikana koskaan sen jälkeenkään. Se teki sen vain sen ainoan kerran kun hänen potilaansa kertoi unesta jossa esiintyi kultakuoriainen.

Tämä tapahtuma sai Jungin kiinnostumaan omituisista yhteensattumista, joissa tuntui olevan jokin piilevä merkitys. Jung keksi niitä kuvaamaan sanan ‘synkronisiteetti’, ”sattuma joka on merkityksellinen”. Se on filosofisesti rajumpi ajatus kuin ensi kuulemalta kenties tulee mieleenkään. Sillä eihän sattuma jolla on jokin merkitys, ole sattuma lainkaan.

Kerättyään eri lähteistä huomattavan kokoelman tällaisia kokemuksia, Jung kirjoitti niistä kirjan Synchronicity: An Acausal Connecting Principle, jossa hän esitti, että täytyy olla olemassa jokin piiloinen universumin mekanismi, joka ikään kuin sattuman lakeja pilkaten yhdistelee asioita, joiden välillä ei ole mitään syy-seuraus -ketjua, joka luonnollisella tavalla saattaisi ne yhteen. Kirja on täynnä uskomattomia sattumuksia, monet niistä niin hauskoja, että kirjan lukee jo niidenkin vuoksi.

Jungin ajatus sattumasta joka ei ole sattuma, on alusta lähtien ärsyttänyt oikeaoppisia tutkijoita. Jos maailma yhdistelisi asioita tavalla, joka vaatisi niiden semanttisen aspektin (inhimillisen merkityksen) tunnistamista, se rikkoisi sitä käsitystä vastaan, että maailma on vain ainetta ja energiaa. Aineessa ja energiassa ei ole merkityksiä. Niitä voi olla vain mielessä. Maailma on olemukseltaan syntaktinen, ei semanttinen.

Siksi skeptikkojen mielestä Jungin “merkitykselliset sattumukset” ovat vain tavallisia sattumuksia. “Merkityksellisiä sattumuksia” ei ole. Kun kaikki maailman tapahtumat ovat jossain mielessä äärettömän epätodennäköisiä jokaikinen, mutta silti ihminen kokee niitä läpi koko elämänsä, jotkut niistä ovat väkisinkin kummallisen tuntuisia.

Se on tietysti totta, mutta silti synkronisiteetit voivat olla niin kummallisia, että on vaikea rehellisesti torjua ajatusta, että taustalla häärii jokin ilmiö tai periaate. Kerron tässä omista kokemuksistani vain yhden esimerkin.

Joitain vuosia sitten minun silloinen pomoni tuli eräänä aamuna minun työhuoneeseeni tohkeissaan heilutellen käsissään erästä lehteä.

“Sinun täytyy ehdottomasti lukea tämä artikkeli. Siinä on joitain ajatuksia, joista meidän täytyy keskustella. Minä olen juuri lähdössä Lontooseen, mutta palaan illalla. Meidän täytyy keskustella tästä heti huomisaamuna.”

“OK, minä luen artikkelin.” (ojensin käteni)

“Ei, ei. Minä haluan lukea sen vielä uudestaan koneessa ja miettiä sitä. Hanki itsellesi toinen kappale”.

OK, minä ajattelin. Saan lehden kioskilta.

Mutta osoittautui, että se ei ollutkaan niin helppoa. Lehti ei ilmesty joka päivä. Ja kyseessä ei ollut sen uusin numero. Se oli ilmestynyt edellisen viikon lopulla. Lehtikioskit, ne harvat joissa tuota lehteä myydään irtonumeroina, pitävät sitä esillä vain ilmestymispäivänä. Nyt esillä oli jo seuraava numero.

Minä soitin kaupunginkirjastoon. “Kyllä meillä on se. Mutta kun uusi numero on jo tullut, se vanha numero on viety kellariin lajitteluun arkistointia varten. Se on jossain isossa lehtikasassa ja kestää varmaan ainakin kaksi viikkoa ennen kuin se on saatavilla digitaalisena.”

Eikä kenelläkään minun lähituttavistani ollut sitä. Minä ajoin kotiin nousevan lumimyrskyn alla. Varmasti saisin lehden jonkun naapurikaupungin pienemmästä kirjastosta, joissa lehtiä ei digitoida vaan ne ovat vain lokeroissaan, joista niitä poistetaan vanhemmasta päästä sitä mukaa kun lokero täyttyy. Mutta enhän minä lumimyrskyssä viitsinyt lähteä ajamaan minnekään kauemmas, en yhden lehden takia.

Pottuuntuneena ja pienessä stressissä minä tulin kotiin ja avasin portilla postilaatikon. Ja mitä siellä olikaan, ellei juuri tuon lehden kyseinen numero! Postin nimilapussa oli jonkun minulle tuntemattoman henkilön nimi, mutta minun osoitteeni.

Luin artikkelin, eikä se loppujen lopuksi ollut minusta kovin kummoinen. Pomokin oli seuraavana aamuna jo unohtanut sen. Mutta miten lehti oli joutunut minun postilaatikkooni? Kyselin naapureilta ja sain selville, että muutama vuosi aikaisemmin minun osoitteessani oli asunut juuri tuon niminen henkilö. Ja että hän oli ollut kyseisen lehden tilaaja. Mutta hän oli muuttanut pois jo pari vuotta ennen kuin minä vuokrasin talon, ja varmaan hän oli tehnyt osoitteenmuutoksen, koska noita lehtiä ei ollut näkynyt sen jälkeen.

Mutta miten ja miksi ihmeessä se oli nyt toimitettu minun osoitteeseeni, virheellisellä osoitetarralla varustettuna, ja juuri sinä ainoana aamuna koko minun elämässäni, kun minä tarvitsin saada käsiini juuri sen numeron?

Ainoa selitys, joka minä pystyn kuvittelemaan osoitetarralle, on että henkilö oli edelleen lehden tilaaja, ja oli tehnyt osoitteenmuutoksen, mutta juuri pari päivää sitten osoitelappuja printtaavassa tietokoneessa oli hetkeksi tapahtunut jokin häiriö, ja se oli printannut tämän henkilön lehteen vanhan osoitteen nykyisen sijaan. Toinen muunnelma olisi se, että hän oli lopettanut tilauksensa muuttaessaan pois talosta jossa minä nyt asuin, mutta lehtifirma oli juuri sillä kertaa päättänyt lähettää entisille tilaajille ilmaisen näytelehden. Siksi lehti tämän ainoan kerran tuli hänen vanhaan osoitteeseensa.

Mutta ajoitus on kummassakin skenaariossa varsin dramaattinen. Lehti tuli juuri silloin kun minä tarvitsin sitä sen yhden ja ainoan kerran. Aikamoinen yhteensattuma, eikö? Juuri tällaiset sattumukset olivat Jungille synkronisiteetteja. Ne ovat syntyneet jonkin organisoimattoman tapahtumasarjan seurauksena, mutta on ikään kuin niiden taustalla olisi kuitenkin ollut jokin tarkoitus, idea.

Skeptikot siis uskovat, että tällaiset yhteensattumat ovat vain ikään kuin satunnaistapahtumien kaoottisesti mylläävän meren aaltoja, niin kuin ristiaallokossa jokin yksittäinen aalto saattaa aivan yllättäen kohota moninkertaisesti muita korkeammaksi. Mutta kyllä monet Jungin kirjan esimerkeistä ja minunkin kokemuksistani ovat vielä tätäkin paljon kummallisempia. Virallinen selitys koettelee liian rankasti uskottavuuden rajoja.

Jung ei itse koskaan kovin tarkkaan edes yrittänyt selittää, miten synkronisiteetti toimisi, jos se olisi jonkinlainen luonnonilmiö tai -periaate. Mutta asiasta on sittemmin kirjoitettu toisaalla paljonkin. Niin tai näin, ilmiö haastaa luonnontieteen ontologian, olevaisuusopin, sillä jokainen vähänkään uskottava selitys vaatisi semantiikan tuomista luonnontieteen muuten puhtaasti syntaktiseen maailmaan. Siksi oikeaoppisen tutkijan mielestä synkronisiteetit eivät voi olla muuta kuin tavallista rankempia yhteensattumia.

Filosofi Thomas Kuhn loi aikanaan käsitteen “vallankumouksellinen tiede” erotukseksi “normaalitieteestä”. Sillä hän tarkoitti sellaisia teorioita tai hypoteeseja, jotka haastavat jonkun perinteisen “paradigman”, perusnäkemyksen. Nykyisin Kuhn ei ole erityisesti muodissa tieteenfilosofien keskuudessa, mutta akateeminen pitsinnypläys pois, Kuhnin ajatukset ovat silti ansiokkaita ja monissa tapauksissa valaisevat erittäin hyvin sitä, miten tiede kehittyy, tai ei suostu tekemään sitä. Tässä ollaan minusta vallankumouksellisen oivalluksen äärellä. Mitä jos maailma sittenkin on myös semanttinen, ei vain syntaktinen niin kuin luonnontieteen perusaksioomat nykyisin sanovat?

Miten seuraan helpoimmin tätä blogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/

( lukuvinkki vanhat kirjat hypnozoneblogi )