sakari topeliuksen päiväkirjat – Törmäsin Sakari tai oikeammin Zachris Topeliuksen (1818 Uusikaarlepyy – 1898 Sipoo) päiväkirjoihin yhtenä kuluneen kesän harvoista todella sateisista päivistä Mikkelissä Kirjalan kirppiksellä. Olimme molemmat märkiä, piski ja minä, kun tallasimme hyllyrivien välissä, mutta vilusta ei tarvinnut kärsiä. Oli melkein trooppinen ilma, jollaisia on silloin tällöin alkanut olla muutamana viime kesänä. Romanttisten pokkarien välistä pisti esiin vanhan kirjan selkämys. Z. Topelius: Mietekirjani lehtisiä. Päiväkirjoja. Kootut teokset, osa XIII.

Sakari Topeliusta ei vanhemmalle väestölle tarvitse esitellä. Nuoremmille ehkä vain se, että häntä on kutsuttu Suomen kansan satusedäksi, siis Suomen Hans-Christian Andersen, tavallaan, mutta hän myös oli ensimmäisiä suomalaisia romaanikirjailijoita ja aikansa merkittävimpiä kulttuurivaikuttajia muutenkin. Hänen kuuluisin teoksensa on Välskärin kertomukset (Fältskärns berättelser). Välskäri, fältskär, oli sotilaslääkäri, siis henkilö joka sotakentällä paikkaili haavoittuneita. Kun lääketiede silloin oli vielä kovin kehittymätöntä, välskäri miltei työkseen amputoi murskaantuneita raajoja. Ja sotia riitti. Suuri historiallinen romaani kertoo vanhan välskärin silmien kautta aateliston ja talonpoikien valtakamppailusta, suuresta yhteiskunnallisesta murroksesta, joka lopulta kaatoi sääty-yhteiskunnan, tai oli kaatavinaan. Wikipediasta löytyy lisää.

Mutta siis päiväkirjat.

Historiantutkimuksissa ja useimmissa muistelmissakin kirjoittajat keskittyvät sellaisiin tapahtumiin, joita he ovat itse pitäneet tärkeinä, ja ainakin minä jään useimmiten kaipaamaan tarkempaa kuvaa aivan tavallisesta arjesta, siitä miten ihmiset olivat ja elivät, seurustelivat, mitä söivät, mitä joivat, miten viihdyttivät itseään, miten kokivat toisensa. Olen lukenut suuren joukon kirjoja esimerkiksi Suomen 1800 -luvusta ja koettanut saada niiden kautta tuntumaa elämään sellaisena kuin se todella oli, mutta se on onnistunut kovin heikosti. Vasta yhtäkkiä nämä Topeliuksen päiväkirjat avasivat suomalaisen porvariston arjen sellaisena kuin Uusikaarlepyyn pikkukaupungin laidalla asuvan varakkaan sivistysperheen nuorukainen sen koki ja sitä eli Venäjän vallan kauden alkupuolella.

Zachris kirjaa hyvin yksityiskohtaisesti päivittäin menemisensä ja tulemisensa, vieraat ja vierailut, syömiset ja juomiset, työt ja illanvietot. Se saattaa hetkittäin tuntua yksitoikkoiseltakin, mutta sekin avartaa kuvaa siitä, millaista elämä oli, millaiset olivat resurssit. Zachriksen kehittyvät suhteet tuttavaperheiden tyttöihin nousevat koko ajan esiin nuoruudenihastusten vaihtuessa. Niitä Z kuvaa herkästi ja käyttäen koodeja (kuten “vihreä kävely”), joita lukija joutuu ensin arvailemaan mutta pystyy vähitellen avaamaan. Vaikkei tämä kirja sinne asti ylläkään, lukija alkaa päiväkirjojen mittaan aavistella myös, kenestä kymmenen vuotta myöhemmin tulee Zachriksen koko elämän mittainen aviopuoliso ja lasten äiti.

Valtava yllätys on sosiaalisen kanssakäymisen määrä. Ei ollut televisiota, ei radiota, ei levysoittimia tai nauhureita, vaan kaikki viihde piti tuottaa itse. Ja kyllä sitä tuotettiinkin: retkeilyitä, ohjelmallisia illanviettoja, tanssiaisia, leikkejä, kilpailuita, soittoa, laulua, mitä vain. Sellaisia iltoja, että Z:n kotona ei olisi ollut vieraita tai Z:n oma väki ei olisi ollut kylässä, jopa useammassa paikassa illan mittaan, ei juuri ollut. Se on yksi asia, joka on muuttunut sitten Z:n päivien.

Muistan itse, miten spontaanit ja ennalta ilmoittamattomat vierailut olivat päivittäisiä Itä-Suomen maaseudulla vielä ennen television tuloa. Kesä 1964, jona ensin varakas maanviljelijä Hirvonen hankki television, muutti kaiken. Ensin se loi uudenlaisen sosiaalisen kuvion, kun Hirvosen televisiota kertyi suureen tupaan laitetuille penkeille katsomaan joka ilta jopa parikymmentä ihmistä. Mutta muutamassa viikossa “töllötin” ostettiin miltei joka taloon, ja siitä lähtien ihmiset nököttivät iltaisin enimmäkseen omissa oloissaan ja sitten kaupassa ja kadulla seuraavana päivänä keskustelivat tapaamiensa ihmisten kanssa eilisen ohjelmista. Vierailut putosivat murto-osaan entisestä. Topeliuksen seurapiirin elämän vilkas ja monipuolinen sosiaalisuus käy kateeksi.

Toki rahvaan elämä Topeliuksen aikaan oli köyhää ja usein ankeaakin. Työ oli rankkaa, päivät pitkiä ja köyhyys ja puute tavallista, samoin monien säätyläisten mielivalta ja renkien, piikojen, palvelijoiden ja muiden työntekijöiden huono kohtelu, itsestään selvä eriarvoisuus. Mutta sen Z sivuuttaa ohimennen maininnoin, jotka kertovat, että hän ei vielä ollut herännyt näkemään, että siinä oli jotain pielessä.

Uskomaton on myös se alkoholin määrä, jonka säätyläispoika lipitti päivän mittaan. Joka vierailulla nautitiin jotain jaloa viiniä, ja herraseurassa väkeviäkin.

Kuolema oli koko ajan läsnä. Rokotusten ja antibioottien puuttuessa kulkutaudit ja pienetkin vammat tappoivat ihmisiä. Melko neutraalisti Z kertoo milloin minkin tutun lapsen tai herran tai rouvan kuolemasta ja hautajaisista. Se ei tunnu niin kovin koskettavan. Zachriksen omistakin lapsista kolme tai neljä tulisi kuolemaan nuorena. Mutta sitä Z, joka ei vielä edes osannut päättää kenestä tytöstä piti eniten, ei vielä tiennyt ja jos olisi tiennyt, ei olisi ollut siitä yllättynyt. Se oli odotusarvo.

Myöhemmin päiväkirja siirtyy kuvaamaan Z:n opiskeluvuosia Helsingissä, sekin tavattoman mielenkiintoinen jakso matkustamisineen ja ajanvietteineen, opiskeluhaasteineen, poliittisine jännitteineen, kaiken taustalla nouseva fennomania, suomenmielisten hapuilevasti kasvava kapina paitsi venäläistä, myös ruotsalaista kulttuurivaikutusta vastaan. Syntyjään ruotsinkieliselle ja varakkaalle Z:lle asia oli vaikea ja monimutkainen.

Kirjan sisältö on niin rikas kulttuurisesti ja historiallisesti, että en yritäkään analysoida tai esitellä sitä tässä tämän tarkemmin. Sanon vain, että jos Suomen kulttuuri- ja poliittinen historia kiinnostaa, tämä kirja on must.

Miten seuraan helpoimmin tätä blogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/