anu kolmonen partisaanivalssi – Ryhdyin kirjoittamaan Partisaanivalssia työnimellä Vieras kirja sen jälkeen, kun isäni kuoli kolme vuotta sitten. Isä jäi minulle vieraaksi, mutta viimeiset päivät ja yöt ennen isän kuolemaa vietin sairaalassa hänen ja veljenpoikani kanssa. Saattohoidon aikana tutustuin heihin molempiin. Isä pyysi minulta anteeksi kaikkia pahoja tekojaan minua kohtaan päivää ennen kuolemaansa. Suutuin siitä niin paljon, että minun täytyi lähteä pois sairaalasta. Märisin ja ajelin autolla ympäri Kemiä. En ollut osannut edes kuvitella, että isä pystyisi kääntämään takkinsa vielä aivan loppumetreillä. Olin ajatellut hänen pysyvän silmissäni kusipäänä loppuun asti. Isä kuoli melko pian sen jälkeen, kun sain sanottua hänelle antavani anteeksi. Ehkä isä puristikin minusta anteeksiannon kuolinvuoteellaan sen takia, että minä voisin elää, eikä siksi, että hän voisi kuolla. Nyt ajattelen, että se oli isältä suuri rakkaudenteko minua kohtaan.

Samoin kuin Partisaanivalssin päähenkilö Anna, minäkin perin isältäni päiväkirjat ja avaamattoman pakkauksen kertakäyttökäsineitä. Isän kuoleman jälkeen minulla oli valtava tarve saada rakennettua itselleni vieraaksi jääneestä ihmisestä oikea, inhimillinen isä ja tehdä hänen tarinastaan ehjä. Siksi ryhdyin kirjoittamaan ensin isäni osittain kuvitteellista tarinaa Vieras kirjana. Myöhemmin tarinan päähenkilöksi vaihtui Anna, kirjasta tuli täysin fiktiivinen romaani ja sen nimeksi vaihtui Partisaanivalssi. Isä säilyi romaanissa lähinnä yhden henkilöhahmon esikuvana.

Suurena apuna romaanin työstämisessä oli kustannustoimittajani Anna-Maria Eilittä. Hän on itsekin kirjailija ja pohjoisen ihminen. Meille kehittyi nopeasti suorat, rehelliset ja sysimustan huumorin sävyttämät välit. Anna-Maria teki heti alkuun selväksi, että meillä on yhteinen tavoite; rakentaa mahdollisimman kiinnostava, ehjä ja luettava tarina lukijoille. Käsikirjoituksesta karsiutui kustannustoimitusprosessin myötä pois satakunta liuskaa höpönpöppöä ja melko monta henkilöhahmoa tipahti matkan varrelle. Pyrimme yhdessä puristamaan tiiviin tarinan, jossa on jäljellä vain kirkas ydin. Se sopi mielestäni hyvin Partisaanivalssin tiheään kerrontaan, jossa aikakaudet ja näkökulmat vaihtuvat nopeasti. Kustannustoimitusprosessi tuntui samalta kuin palapelin rakentaminen. Se ei ollut vaikeaa, vaan pelkästään ihanaa. Tuntui hienolta rakentaa sekalaisista palikoista ehjä tarina. En usko, että olisin kyennyt siihen yksin.

Koen olevani lyyrinen inhorealistiprosaisti. Nuorempana luulin olevani runotyttö, ja epäilemättä olinkin. Lähetin joskus parikymppisenä runokokoelman Nuoren Voiman liiton arvostelupalveluun ja sain melko ylistävät arvostelut. Ajattelin, etteivät voineet moittiakaan, koska olin maksanut palvelusta. Peruskoulussa ja lukiossa sain poikkeuksetta ainekirjoituksistani kymppejä ja opettajat lukivat aineitani luokan edessä ääneen. Se tuntui kivalta, mutta opettajat toinen toisensa jälkeen olivat aika pettyneitä, kun kuulivat kirjallisen sivistykseni olevan peräisin Aku Ankoista. Liioittelematta voin paljastaa, että kirjallisen sivistykseni kehto todella on Aku Ankka, enkä lukenut lapsena tai nuorena mitään muuta. Toki minulle luettiin melko paljon satuja ääneen ennekuin opin itse lukemaan. Lapsuudenkodissani on aina luettu paljon ja olen kasvanut kirjojen keskellä, mutta lapsena ja nuorena en lukenut oikeastaan lainkaan. Kirjoittanut sen sijaan olen ihan aina, siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Myös suulliseen tarinankerrontaan on minulla ominainen kulttuuriperintö omalta kotikylältäni.

Aikuisena olen osallistunut joihinkin kirjoituskilpailuihin ja menestynytkin niissä. Kilpailut ovat siitä kivoja, että jos niissä pärjää, teksteistään saa palautetta. Muuten palautetta on kovin vaikea saada, jos ei ole julkaissut. Marja-Riitta Vainikkala veti Oulun avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen opintoja ja onnekseni pääsin niihin mukaan vuonna 2013. Marja-Riitan opinnoissa tutustuin elämäni ensimmäisen kerran toisiin kirjoittajiin ja sain palautetta teksteistäni. Se oli hyvin merkityksellistä. Marja-Riitta uskoi teksteihini silloinkin, kun en itse niihin uskonut. Marja-Riitan kursseilla olleista merkittävä osa on päätynyt kirjailijoiksi.

Partisaanivalssissa kerron kahden, kuvitteellisen suvun tarinan aina vuodesta 1918 nykyaikaan saakka. Romaanissa sukujen salaamat traumat periytyvät taakkasiirtymänä toiselle ja kolmannelle sukupolvelle mielenterveyden ongelmina ja ulkopuolisuuden kokemuksena. Partisaanivalssin tapahtumat sijoittuvat Peräpohjolan omaperäiseen kieleen, kulttuuriin ja miljööseen. Sosialismi tai oikeastaan ihan kommunismi on romaanissa voimakas aate, jonka asemaa ei kyseenalaisteta ja jonka läpi elämää eletään. Yritän väittää romaanissani, että oli aate tai arvo mikä hyvänsä, se rajoittaa näkemästä muuta, jos siitä tulee kaikkea elämää hallitseva ja rajoittava voima.

Pyrin Partisaanivalssissa ymmärtämään ihmisten pahuutta ja heidän kyvyttömyyttään inhimillisyyteen ja rakkauteen. Asioita on helpompi ymmärtää kirjoittamalla kuin pelkästään ajattelemalla. Kirjoittaminen on ajattelun jatke, se on sitä, että ajatukset saa ulkoistettua pois päästään ja niitä on mahdollista kuutioida paperilla tai näytöllä niin kauan, että ne alkavat kehrätä rihmoja toistensa välille ja niistä muodostuu ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Toivon, että lukijat tulevat lukiessaan pohtineeksi omia rihmastojaan uusista näkökulmista. Toivon Partisaanivalssin myös lisäävän lukijoiden ymmärrystä yhteiskunnassa vaikeassa asemassa eläviä ja heikkoja kohtaan. Se, että ihmisellä käy elämässä paska mäihä ei johdu siitä, että ihminen itse on paska.

Partisaanivalssin tapahtumapaikka Peräpohjola on minulle ristiriitaisia tuntemuksia herättävä kotiseutu, jonne minulla on jatkuvasti ikävä ja jossa ollessani haluan enimmäkseen paeta sieltä. Muualle muuttaneena kuitenkin näen selkeästi alueen omaleimaisuuden arvon ja minulla on tarve kertoa siitä myös muille. Seuraavassa teoksessa aion jatkaa Partisaanivalssissa aloittamieni teemojen käsittelyä. Se ei kuitenkaan tule olemaan jatko-osa.

Miten seuraan helpoimmin Hypnozoneblogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/

( anu kolmonen partisaanivalssi kirjavinkki hypnozoneblogi )