mitä kirja on? – Oletko koskaan miettinyt, mikä kirja oikeastaan on olioitaan?

Jutun kuvassa on kolme kirjaa, jotka minä eilen ostin kirpparilta. Hyviä kirjoja. Moneen makuun. Ei välttämättä jokaiseen makuun, mutta jokaisella noista kirjoista on vannoutuneet ihailijansa, syystä.

Maksoin kirjoista yhteensä yhden euron, siis tuollaiset 33 senttiä kappale. Mitä 33 sentillä saa kaupasta? Esimerkiksi hieman alle puolet 51 gramman painoisesta Mars -suklaapatukasta. Tähän on tultu. Miten se on mahdollista? Tuon 25 suklaagramman nauttimiseen menee aikaa minuutti tai pari, korkeintaan. Tai oikeastaan koko ilmaus on aivan väärin päin. Pitää sanoa, että nuo 25 suklaagrammaa antavat sinulle nautinnon, joka kestää minuutin tai pari. Pelkästään Eeva Joenpellon kirjaa taas nopeakin lukija lukee monta tuntia, hidas lukee sitä viikon tai kaksi iltapuhteinaan, tunnin tai pari illassa. Kaikki kolme kirjaa yhdessä antavat iloa kymmeniksi tunneiksi lukemisen aikana ja sitten lukemattomat kerrat jälkeenkin päinkin, kun niiden ajatukset tai tarinat syystä tai toisesta nousevat mielessä tai keskustelussa esiin. Ne voivat muuttaa sinua ja jopa yhteiskuntaa.

Vanhan kirjan ja tuoreen suklaan hintasuhteet ovat mitä ne ovat. Rahateoriassa sanotaan, että raha on arvon mitta, vaihdon väline. Sen lukuarvo on mielivaltainen ja abstrakti, mutta muuttuu yhteiskunnalliseksi todellisuudeksi kytkiessään yhteen erilaisia tuotteita vaihtokelpoisina annoksina, tai tuotteita ja tuotannontekijöitä, kuten kirjailijan työtä ja ajatusta – tai kaakaota. Vaihtokelpoiset annokset eilen olivat 25 grammaa suklaata ja kolme kirjaa.

Eeva Joenpelto käytti ainakin 3-4 vuotta Lohja-sarjansa avausteoksen kirjoittamiseen, Arto Paasilinna kirjoitti kirjansa muutamissa kuukausissa, ja Ilkka Raitasuo työskenteli kirjaprojektinsa kanssa 1993-2010. Heistä jokainen investoi teksteihin elämäänsä, aikaansa, ajatuksiaan, oivalluksiaan, tunteitaan ja osaamistaan. Suklaan sylki suustaan joku kone sekunnin murto-osassa.

Vaikka laskettaisiin yhteen kaikki tuon suklaapalan tuottamiseen tarvitut panokset koko matkalta, todennäköisimmin Norsuunluurannikolla sijaitsevalta kaakaopellolta espoolaiseen lähimarkettiin, ei patukan puolikkaaseen ole millään pystynyt kiteytymään tuotannontekijöitä edes yhden kirjan yhden rivin kirjoittamiseen verrattavaa määrää. Ja silti yhteiskunnallisen arvon erehtymätön mittari, raha, sanoi kirpparilla että puolitoista Mars -patukkaa hakkaa arvossa nuo kolme kirjaa mennen tullen. Miten se on mahdollista?

Se on mahdollista siksi, että yhteiskunnan arvostukset menevät niin, ei puheissa, mutta käytännössä. Ja siksi, että kirjailijat ovat antaneet kirjan arvon kytkeytyä kirjan fyysiseen hahmoon, painettuun kappaleeseen, vaikka kirja ei pohjimmiltaan ole sama asia kuin siitä tehty fyysinen esitys, fyysinen kädessä pidettävä kappale. Kirja fyysisenä kappaleena on vain käyttöliittymä, rajapinta kirjailijan ajatusten ja lukijan välillä. Kirja itsessään on ajatus. Kirja on kirjoittajansa elämää. Kirja on lukijansa elämää. Kirja on henkeä. Mutta sitä myydään fyysisenä kappaleena.

Fyysinen kirja on vain kääre, johon kirjoittajan ajatus on kääritty.

Voisitko kuvitella, että kaupassa annettaisiin leipää ilmaiseksi, mutta leivän kääreestä, muovipussista, vaadittaisin muutama euro kappaleesta? Eikä ilman pussia myydä. Ajatus on banaali, mutta juuri niin kirjojen kustannusala toimii.

Ennen muinoin tarinoita lausuttiin ja laulettiin iltanuotiolla ja munkit jäljensivät maatilan hintaisia kirjoja sulkakynällä kirjoittaen, mutta sen jälkeen kun Johannes Gensfleisch zur Laden zum Gutenberg keksi irtokirjasimet ja yhdessä Peter Schöfferin ja Johannes Fustin kanssa perusti ensimmäisen kirjapainon noin 1449, kirjoja on voitu monistaa ja jaella fyysisenä kappaleena. Se teki mahdolliseksi yhteisen rahvaan sivistymisen ja lukutaidon leviämisen ja vaikka mitä muuta. Se on kaikkein tärkein tekninen vallankumous mitä on koskaan tapahtunut, ja me voimme iloita siitä vilpittömästi.

Mutta siitä on ollut se tarkoittamaton ja suunnittelematon seuraus, että vähitellen kirjan ajatus on sulautunut sen kääreen ajatukseen niin, että niitä ei osata enää erottaa toisistaan. Fyysinen kirja on vain henkisen kirjan, ajatuksen, kääre, mutta kirjan vaihtoarvo on sidottu siihen, ei kirjan todelliseen olemukseen, sen sisältöön.

Ja kun kirjan kääre on lähtenyt kirjoittajan käsistä, se leviää ja liikkuu omia aikojaan ja polkujaan, ja todellinen kirja sen mukana, ja kirjoittaja kadottaa yhteyden siihen eikä lukija, joka saa kääreen käsiinsä, korvaa kirjoittajalle mitään tämän ponnistuksista ja sydänverestä jota kirjaan on vuodatettu, vaikka kirja itse, todellinen kirja, eli kirjoittajan ja lukijan kohtaaminen kaikkine seurauksineen, on aina yhtä tuore ja uusi ja arvaamaton kuin se oli silloin kun se lähti kirjoittajan käsistä. Kirjailijat ovat huomaamattaan suostuneet markkinamekanismiin, joka erottaa kirjailijan asiakkaastaan ja antaa kirjan arvon muodostua markkinoilla, joissa liikutellaan kirjojen kääreitä.

Miten seuraan helpoimmin tätä blogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/

(mitä kirja on?