John Healyn The Grass Arena (1988)

john healyn the grass arena – Jokaisella kirjojen ystävällä, joka lukee muillakin kielillä, on luultavasti joitain kirjoja, joita ei ole saanut käsiinsä suomeksi mutta jotka toivoisi joskus käännettävän. Jos minä tekisin listan kirjoista, jotka minusta olisi ehdottomasti käännettävä myös suomalaiselle yleisölle, John Healyn (1943-) The Grass Arena voisi hyvinkin olla sen kärjessä. On itse asiassa käsittämätöntä, että sitä ei ole jo käännetty. Tai tavallaan sen käsittääkin, mutta mitäpä siitä. Ehkä joku notkea pienkustantamo voisi tehdä sen. Tässä katsoisin esimerkiksi Liken suuntaan. Mutta myös esim Tammen Keltaiseen kirjastoon se sopisi kuin nyrkki silmään. Joka tapauksessa asia olisi korjattava.

Vailla epäilystäkään The Grass Arena on yksi uudemman irlantilaisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Ensimmäisenä sen julkaisi Faber & Faber 1988, ja se sai heti arvostetun J.R. Ackerleyn palkinnon vuoden parhaasta omaelämäkerrasta. Kirjasta on tehty myös elokuva ja Healysta itsestään useita dokumentteja. Kirjan julkaisemisen jälkeen Healy joutui kuitenkin kirjalliseen pannaan englanninkielisessä maailmassa, kun Faberin väki alkoi levittää juttua, että Healy oli uhannut kirveellä jotain Faberin pomoista. Healy on kuumakalle, mutta juttu on myöhemmin todettu melko varmasti raskaasti liioitelluksi. Oli miten tahansa, esimerkiksi kirjamessuille annettiin aikanaan varoituksia siitä, että Healy on vaarallinen eikä häntä pidä kutsua. Niin Healy oli kirjallisessa boikotissa kotimaassaan 15 vuotta eikä saanut kustantajille läpi muita kirjojaan. Vasta kun Penguin Modern Classicsin toimittaja löysi The Grass Arenan ja julkaisi sen uudestaan, Healyn pitkä panna päättyi. Sittemmin häneltä on julkaistu muun muassa romaani The Metal Mountain, jota voi myös hyvin suositella.

John Healy on irlantilainen työläispoika, joka omaelämänkerrallisessa teoksessa kuvaa lapsuuttaan ja luisumistaan alkoholismiin ja sitten elämäänsä kaduilla. Tappelut, pikkurikokset ja vankilareissut seuraavat toistaan. Ihmisen elämä on hauras ja katkeaa helposti. Ystävyys on yksi ihmistä kannattava voima, mutta mitalin toisella puolella ovat petokset, pettymykset ja menetykset, viidakon eläimen pakko aina viime kädessä luottaa vain omaan apuun. Lontoon rappioalkoholistien ja pikkurikollisten väkivaltainen maailma nousee kirjassa esiin tavalla, jota en ole nähnyt missään muussa kirjallisessa teoksessa. Kirjan tyyli on mestarillinen, teksti on kaunista ja tietyllä tavalla kevyttä, vaikka kuvattavat tapahtumat ovat monesti traumaattisia. Vaikka tarina kulkee minämuotoisena, kirjoittaja tarkastelee omaa elämäänsä kliinisen analyyttisesti, melkein kuin hyönteistieteilijä neulaamansa kovakuoriaista, emotionaalisesti ulkopuolisena, eikä mikään enää satuta häntä.

Jollain tavalla kirja tuo minulle mieleen toisen englantilaisen suosikkini, Charles Dickensin Oliver Twistin, vaikka kirjojen tyylissä ei ole mitään samaa. Kun Dickensin kerronta on lämminsävyinen ja avoimen humoristinen, Healyn kerronta on kristallinkirkasta ja emotionaallisesti neutraalia. Huumori kyllä kulkee kirjan läpi yhtenä sen punaisena lankana, mutta se on koko ajan peitettyä, niin kuin väsynyt hymynkare suupielessä. Ehkä kirjojen samuus on siinä, että kummassakaan ei ole syyttelemisen makua: maailma on mitä on, mutta kurjuudessakin on inhimillisyyttä. Healyn tekstille tässä kirjassa on ominaista sen emotionaalinen puhtaus, tietynlainen neutraalisuus. Kirjassa kerrotaan elämästä, joka jonkun toisen suussa voisi johtaa itkuvirsiin, mutta Healy on sinut menneisyytensä kanssa ja katselee sitä nyt viisauden paikasta käsin.

Kirjallisen lahjakkuuden lisäksi Healy on shakkinero, joka useiden vuosien ajan voitti monia merkittäviäkin shakkikilpailuita ja pelasi menestyksellisesti simultaaneja vaativia vastustajia vastaan. Shakki on kuitenkin nykyisin jäänyt hänen elämässään taustalle, sillä kuten Healy sanoo, shakille on omistauduttava kokonaan, tai ei lainkaan.

The Grass Arenasta ei keretty tehdä suuria painoksia ennen pannaa, joten ensimmäisen painoksen kovakantisista kirjoista pyydetään antikvariaateissa nykyisin meheviä summia. Pingviiniklassikkona sen kuitenkin saa normaalihintaan, ja kirja on myös saatavana sähköisenä ainakin Amazonissa.

Miten seuraan helpoimmin Hypnozoneblogia ?

Helpoin tapa seurata tämän blogin päivityksiä on kenties käydä painamassa seuraa-nappia blogin fb-sivulla, jolloin saat tiedon päivityksistä omaan fb-syötteeseesi: klikkaa tätä: FB Hypnozoneblogi!

Jos haluat saada tämän saitin postauksista RSS-syötteen, kätevintä voi olla käyttää jotain RSS-lukijaohjelmaa. Hyvä ilmainen on esimerkiksi Feedreader . Sen saa osoitteesta https://feedreader.com/

Saadaksesi tästä blogista 15 uusinta postausta aiheesta riippumatta, kopioi RSS-lukijaasi URL

https://hypnozone.org/feed/

Jos haluat tilata vain osan postauksista, kopioi RSS-lukijaasi joku tai jotkut seuraavista URL-osoitteista:

hypnozone-blogi (Erkki Kauhanen) https://hypnozone.org/category/hypnozone/feed/

vierailijoiden blogiesittelyt https://hypnozone.org/category/guestblogs/feed/

kirjailija kertoo omastaan https://hypnozone.org/category/omat/feed/

( john healyn the grass arena hypnozoneblogi kirjavinkki)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *