Miksi hypnozone?

Kun joku aikoo alkaa julkaista kirjallisuusblogia, on ehkä hyvä kysyä itseltään, ja kertoa myös muille, miksi? Tämän blogin miksi on seuraava:

Olen suuri kirjallisuuden ystävä niin kuin varmaan kaikki kirjallisuusblogien lukijat ja kirjoittajat. Maailma ilman kirjallisuutta olisi käsittämättömän ohut ja barbaarinen. Olen lapsesta lähtien lukenut tuhansia ja taas tuhansia kirjoja, toki iso osa muuta kuin kaunokirjallisuutta. Omassa asunnossani on parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut kaikki seinät kirjahyllyjen peitossa. Mutta viime vuosina olen kuljettanut kirppareille ja kierrätyskeskuksiin satoja kirjoja joka vuosi. Miksi?

Vähitellen sitä on oppinut, että kirjallisuus ei ole kaikki. Parhaimmillaan se on peili, josta näkee itsensä ja maailman, mutta pahimmillaan se on niin kuin mikä tahansa muukin asia, johon voi upota uneksimaan todellisuudesta, joka on jossain muualla.

Parhaimmillaan kirjallisuus on paitsi viihtyisien hetkien myös ymmärryksen ja viisauden lähde, pahimmillaan kirjallisuuden kautta eläminen tekee ihmisestä kaiken sen hukatun ajan verran tyhmemmän, aremman, saamattomamman. Ei jokainen kirja ole siihen käytetyn ajan arvoinen.

Kauan sitten silloinen esimieheni Ylessä, Hannu Taanila, tapasi sanoa vihreälle kollegalleen, että “elämä on suoraa lähetystä, Erkki”. Se tapahtuu tässä ja nyt. Kaikkea mitä sanotte, voidaan käyttää teitä vastaan. Jokainen teko merkitsee, ja tekemättömyys. Monesti tekemättömyys vasta tärkeä teko onkin, tai törkeä. Se, mihin käytät aikasi, on tärkeää.

Kirjallisessa julkisuudessa minua on aina kiusannut sen painottuminen uusiin kirjoihin. Ei ole paha, että uusia kirjoja mainostetaan ja niistä puhutaan; se on tärkeää lukijoiden informoimiseksi ja kirjailijoiden toimeentulon kannalta. Mutta tosiasiassa kirjan arvon yleensä näkee vasta vuosien ja vuosikymmenten jälkeen.

Siksi minua on yhä enemmän alkanut kiinnostaa vanha kirja, joka on usein jo miltei unohdettu, sellainen josta minä en ehkä ole kuullutkaan, tai jota en aikanaan ehtinyt lukea, tai jonka minä löydän sattumalta divarista, tai johon on viittaus jossain toisessa kirjassa ja sitten kun minä etsin sen käsiini, se onkin todellinen helmi.

Tässä blogissa tulen kirjoittamaan ennen kaikkea vanhoista kirjoista, ei välttämättä ikivanhoista, mutta kuitenkin sellaisista, joista ei enää kerrota mediassa. Minusta ne ovat sen arvoisia.

Tervetuloa Hypnozone -blogiin!

Erkki Kauhanen

(Artikkelin otsikkokuva: Andre Mouton on Unsplash)